Blogikirjoituksia




Kim Wist

Liian hyvän esityksen ongelma

Voiko esitys olla liian hyvä? Ei kai se millään voi olla liian hyvä – sehän on vaan parempi mitä onnistuneempi esitys on, eikö niin? Mihin sitten otsikko viittaa? Tässä tarina:

Tein vähän aikaa sitten keikan, joka oli kaikilta osa-alueiltaan erittäin onnistunut. Kyseessä oli erään yrityksen juhla, jossa oli hyvä määrä vieraita ja yrityksen asiakkaita. Aluksi kiertelin yleisön seassa ja tein lähitaikuutta ja lopuksi tein kaikille yhteisen esityksen. Lähitaikuus sujui hienosti ja asetelma oli muutenkin hyvä, koska yleisön keskuudessa oli hyvä tunnelma. Tämä loi hyvän pohjan yhteisesitykselle, joka sitten menikin oikein loistavasti.

Minulla on korkea työmoraali: haluan aina antaa parasta ihan joka keikalla, mutta joskus tulee vastaan tilanteita missä olosuhteiden takia kaikki ei mene nappiin – tai ainakaan omasta mielestä tarpeeksi hyvin. Tällaiset keikat yleensä kuitenkin pelastavat vuosien varrella karttunut rutiini. Kun on ollut alalla jo yli 20 vuotta ja esiintynyt tuhansia kertoja, siitä tulee niin vahva rutiini, että huonoissakin olosuhteissa pystyy tekemään parastaan. Esiintymiseen tulee kokemuksen kautta vahvuutta, joka vie hyvään lopputulokseen.

Mutta joskus tulee iltoja, jolloin kaikki on kohdallaan; oma tunnelma on hyvä, yleisössä on hyvä ja yhtenäinen fiilis. Tuossa keikassa minkä tein, kaikki siis osui nappiin – yleisön reaktiot, oma tilannetaju ja oivalluskyky sekä hetkessä oleminen. Koko esitys oli yksi ehjä kokonaisuus – yleisö ja esiintyjä olivat yhtä.

Mikä voi olla ongelmana nappiin menneessä esityksessä?

Ensinnäkin näissä tilanteissa on aina egon sudenkuoppa: voi helposti alkaa kuvittelemaan olevansa todella hyvä ja mennä kotiin ego pulleana. Kaikki jotka ovat vähän enemmän esiintyneet tietävät mitä siitä seuraa; tulee samanlainen mahalasku ehkä jo seuraavalla keikalla ja sitten sattuu! Ne jotka eivät ota opikseen, voivat alkaa tässä vaiheessa syyttää yleisöä tai olosuhteita, koska ”olenhan minä niin hyvä, sehän nähtiin jo edellisellä keikalla”, tässä nyt vaan oli todella huono yleisö tms.

Olen oppinut, että on tärkeätä oivaltaa, kun tulee tehtyä tosi hyvä esitys, on että ei koskaan ole kyse siitä pelkästään miten hyvä esiintyjä on, vaan ennemminkin ”me olimme hyviä”. Esitys on kaksisuuntainen katu; sitä ei ole ilman esiintyjää, muttei myöskään ilman yleisöä ja heidän vastaanottavuuttaan. Taikuri tai esiintyjä antaa itsestään kaiken - yleisö ottaa sen vastaan ja antaa sen aplodeina ja tunteena takaisin esiintyjälle. Näin tunnelma kasvaa, elää ja liikkuu edestakaisin esiintyjän ja yleisön välillä. Viimein se on sellainen maaperä, että on ihan sama mitä tekee, niin se onnistuu. Nämä ovat niitä todella maagisia iltoja!

Jos tekee todella hyvän esityksen, ongelma voi myös olla siinä, että se saattaa kasata paineita ja odotuksia seuraaviin esityksiin! Tämä on tietenkin psykologinen ja henkilökohtainen asia, mutta uskon että monet esiintyjät tunnistavat ilmiön. Varsinkin jos sama tilaaja, jolle oli tehnyt huippuesityksen tilaa uudelleen. Siinä voi helposti tulla onnistumispaineita.

Mielestäni on paljon helpompi mennä esiintymään silloin kun ei aseta odotuksia itselleen. Eri asia on sitten aina pystyä olemaan psykologisesti siinä mielentilassa! Mutta kaiken oppii, jos todella vilpittömästi haluaa ja omaa oikean asenteen. Ratkaisu on nähdäkseni nöyryys ja yksinkertaisuus tämän monimutkaisen asian edessä. Olen sitä mieltä, että vain nöyrä esiintyjä voi olla oikeasti hyvä esiintyjä ja kestää kaikki ylä- ja alamäet mitä tähän ammattiin kuuluu. Yhdistelmä on vaikea, koska esiintyjän ammatin voisi sanoa olevan lähtökohtaisesti jopa egokeskeinen. Kukapa ei haluaisi tuntea sitä hyväksyntää mitä isolta yleisöltä saa. Se hivelee itsetuntoa ja sillä elää monta viikkoa eteenpäin. Mutta sen vastakohta on karmea – tulla yleisön torjumaksi ja epäonnistua monien silmissä. Sieltä itsensä ylös kaivaminen voi sekin viedä monta viikkoa.

Ideaali tilanne omasta mielestäni, olisi tehdä esityksiä, jotka ovat tasapainoisen hyviä ja johon asiakas on tyytyväinen. Eli siinä on varmaa laatua ammattilaiselta ja kaikki elementit kohdallaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tällainen esitys olisi asiakkaan ja katsojien silmissä erittäin hyvä. Jopa loistava esitys. Sen hyvyys tulee kokemuksesta ja rutiinista, niin kuin jo aikaisemmin totesin. Nämä keikat tuovat lisätilauksia ja esiintyjän ei tarvitse istua kotona miettimässä miksei häntä pyydetä keikalle.

Esimerkkejä huonoista esityksistä

Esiinnyin erään suuremman yrityksen tilaisuudessa pari vuotta sitten pikkujoulukaudella. Keikka oli erittäin hyvä ja sama asiakas tilasi uudestaan seuraavana vuonna. Ongelmana toisella kerralla oli, että esiintymispaikka oli muutettu ja lava laitettu yleisön näkökulmasta liian reunaan sekä liian kauas yleisöstä.

Toinen esiintyminen samalle asiakkaalle ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen, koska kontaktia ei saanut yleisöön samalla tavalla. Olisi paljon parempi, jos ensimmäinen esitys olisi ollut hyvä ja toinen erittäin hyvä! Mutta aina kaikki ei ole itsestä kiinni. Tein viime kesänä keikan erään vanhan ystäväni synttäreillä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja ennen keikan alkua fiilis oli hyvä. Tupa oli täynnä ja kaikki oli juuri siltä miltä pitikin. Mutta jostain syystä kaikki tapahtui sinä päivänä hieman väärin. Oli vääriä ajoituksia kommenteissa ja vastauksissa yleisön heitoille. Huonoja avustaja valintoja ym. Tämä esitys ei noussut siivilleen, niin kuin hyvä esitys tekee. Se muistutti lentokonetta joka ottaa nousukiidon, nousee ilmaan muttei pysy siellä ja tippuu alas. Sitten se nousee uudestaan mutta putoaa uudestaan…

Muutamat ihmiset tulivat keikan jälkeen kiittämään hyvästä esityksestä, mutta oma fiilis ei ollut korkealla. Tiesin hyvin, miten paljon parempi tämä keikka olisi voinut olla, jos se kone olisi edes vähän aikaa pysynyt ilmassa...

Esiintyjän vastuu

Esiintyjän työ, oli sitten kyseessä muusikko, taikuri, näyttelijä tai koomikko on vaativaa;

On joka kerta pystyttävä antamaan parastaan jopa epätäydellisissä olosuhteissa. On oltava supermies joka käänteessä ja pystyttävä vastaamaan maksavan asiakkaan odotuksiin. Näistä syistä monet esiintyjät ovat langenneet piristeisiin. Ilmiö on muusikkopiireissä hyvinkin tuttu, mutta varmasti monella muullakin esiintyjällä on vastaavia ongelmia. Täytyy olla valmis vastaamaan paineisiin mitä esiintyjän harteille laitetaan ja lisäksi pitää osata myös käsitellä hyvät ja huonot esiintymiset ja niiden jälkitunnelmat. Jos ei omaa hyvin vahvaa itsetuntoa sekä kykyä sukeltaa syvälle itseensä ja kirkastaa mielensä kaikesta kuonasta mitä sinne on kertynyt, voi äkkiä löytää itsensä myrskyävän mielen keskeltä. Silloin voi tulla mieleen, miten paljon helpompaa olisi tehdä ihan tavallista työtä kahdeksasta neljään. Mutta jos palaaminen tavalliseen työhön ei ole vaihtoehto, ratkaisua saatetaan etsiä jostain miestä vahvemmasta…

Pääseekö taikuri helpommalla?

Taikuri on toisaalta hieman erilaisessa roolissa kuin monet muut esiintyjät, koska on tilanteita missä riittää, että pystyy huijaamaan yleisöä tempuillaan. Taikurit saavat myös kunniaa yleisöltä, koska yleisö olettaa, että koska ei ymmärtänyt temppua minkä taikuri teki, tuon kaverin pitää olla kyvyiltään erinomainen. Näinhän ei kuitenkaan aina välttämättä ole, mutta sen taakse voi ainakin hetkellisesti piiloutua.

Pelkkä tempun salaisuus vie nimittäin jo aika pitkälle. Se luo sumun, minkä läpi yleisön kannalta ei ole niin tärkeää kuinka hyvä taikuri on esiintyjänä. Mutta jos yhdistää hyvän taikurin ja hyvän esiintyjän, se voi olla elämää isompi kokemus monelle maallikolle.





taikurit

Olen nähnyt hyvän taikurin

On olemassa vanha sanonta ”kauneus on katsojan silmissä”. Sanotaan myös, että toinen pitää toisesta ja joku muu kolmannesta, sekä että makuasioista ei voi kiistellä. Silti siitä, mikä on hyvä ja mikä on vielä parempaa tai paras, väitellään koko ajan ihmisten puheissa ja mediassa.

Jokaisella ammattikunnalla on omat näkemykset siitä, mikä on heidän oman alansa parhaimmistoa. Alan tekijät ja harrastajat, jotka ovat vihkiytyneet asiaan syvällisemmin kuin maallikot, katsovat usein kollegoiden suorituksia paljon laajemmalla ja syvemmällä perspektiivillä.

Ajatellaan vaikka musiikin tekijöitä. Laulaja kuuntelee toista laulajaa ja pystyy pätevästi arvioimaan toisen suoritusta ja tekniikkaa. Hän kuulee siinä vivahteita mistä asiaan vihkiytymätön ei edes tiedä olevan olemassa. Hän saattaa kiinnittää huomiota esim. toisen vibraton käyttöön ja skaalavalintoihin. Tältä pohjalta kollegat arvoivat toistensa osaamista, kun taas maallikko, joille suurin osa taiteesta loppukädessä osoitetaan, näkee ja kuulee asiat ihan toisin.

Maallikolle on yllä olevassa esimerkissä tärkeintä mitä hän tuntee kuullessaan musiikkia. Ei hän välttämättä tiedä, että kyseinen laulaja on omassa ammattikunnassaan erittäin arvostettu tekniikkansa takia. Ja vaikka tietäisikin, ei maallikko osaisi sanoa miksi näin on. Maallikkoina me otamme vastaan ja joko hyväksymme tai hylkäämme. Kun joskus satuin katsomaan Salatut elämät sarjaa sen alkuaikoina, näki huonoja näyttelijäsuorituksia. Se oli aika selvää että näin oli, koska siellä oli paljon kokemattomia ja nuoria näyttelijöitä. Kokematon näyttelijä näyttelee vihastuvansa, mutta hyvä näyttelijä ei näyttele, hän on sitä mitä hän näyttelee ja siksi häneen uskotaan.

Takaisin hyvään taikuuteen:

Kun puhutaan taikatemppujen esittämisestä, tämä raja, miten maallikot näkevät taikurin, kuka on parempi tai vielä parempi taikuri, hämärtyy entisestään!

Kuvitellaan tilanne, missä aloitteleva taikuri tekee aika yksinkertaisen tempun, omaamatta paljoakaan esiintymiskokemusta, saati tekniikkaa. Koska yleisölle jää käsittämättömäksi mitä tapahtui, he automaattisesti olettavat taikurin olevan erittäin taitava tai vähintäänkin hyvä.

On olemassa taikavälinekauppoja, mistä voi ostaa välineitä joiden avulla joitain temppuja voi tehdä, niin että taikuri itse ei tarvitse melkein mitään taitoa tai sorminäppäryyttä.

Toisille taikureille ja varsinkin kauemmin alalla olleille ja syvällisesti ajatteleville esiintyjille tällainen yksinkertaisella tempulla maineen niittäminen on kauhistus. Temppu olisi voinut olla niin paljon parempi ja vaikuttavampi jos se olisi esitetty hyvin. Jos se olisi tehty dramaturgisesti paremmalla kaarella ja luotu jänniteitä ja erilaisia kiinnostuksen tarttumapintoja pitkin esitystä. Olisi voitu käyttää paljon parempaa tekniikkaa jne.

Tätä listaa voi jatkaa pitkään, mutta kumpi on oikeassa, maallikot vai syvällisemmin asiaan vihkiytyneet?

Vastaus ei välttämättä ole ihan helppo, mutta koitan katsoa sitä parista eri näkökulmasta:

Jos palataan aloittelevaan taikuriin, jonka temppua maallikot eivät ymmärrä ja sen perusteella ajattelevat taikurin olevan hyvä. Tässä tapauksessa ei tietenkään voida sanoa, että maallikot olisivat väärässä! Maallikon kokemus on, että hän näki jotain käsittämätöntä ja sen perusteella hän arvioi. Mutta jos sama maallikko näkisi kaksi taikuria samana iltana, silloin hänellä olisi jo perspektiiviä ja hän pystyisi paremmin arvioimaan näkemäänsä. Maallikko asettaisi taikurit paremmuusjärjestykseen omassa mielessään.

Näin katsoja voisi esimerkiksi todeta nähtyään kaksi taikuria, että se toinen oli ihan hyvä, mutta toisesta tykkäsin enemmän, koska hän oli parempi esiintyjä.
Eli vertailukohtia tarvitaan, jotta voidaan oikeasti arvioida!


Mutta tilanne on usein sellainen, että monet ihmiset näkevät taikurin kerran elämässään ja sen perusteella he arvioivat koko ammattikuntaa. Ei ihan reilua ainakaan taikureiden näkökulmasta...

Toisaalta jos taikuri on erittäin hyvä, hän voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen. Silloin ei välttämättä tarvita vertailukohtaa. Mutta tällainen taikuri osaa ihan varmasti muutakin kuin tehdä temppujaan. Hän on ihan varmasti hyvä ja valloittava esiintyjä, hän osaa ottaa yleisön, hänellä on show rakennettu niin, että siinä on hyvä dramaturginen kaari, hänellä on loistava ajoitus kaikessa mitä tekee ja sanoo. Hän on kokenut ja lahjakas esiintyjä, joka on käynyt läpi pitkän koulun ollakseen siinä pisteessä missä on. Hän ansaitsee saamansa kiitokset!

Tällaisessa tapauksessa yleisö tietää nähneensä hyvän esityksen. Esitys toimi niin monella tasolla ja kosketti yleisöä. Katsojat menevät kotiin ja muistavat kokemuksensa ja kertovat siitä tutuilleen.

Liian tekninen taikuri:

Mutta entäpä jos katsojat näkevät taikurin joka on oman koulukunnan mielestä erittäin taitava ja syvällinen taikuuden tulkitsija, mutta hän koskettaa yleisöä pienemmässä mittakaavassa eikä niin monella tasolla kuin edellinen esiintyjä.

Oman alansa ihmisiä tämä taikuri koskettaa syvästi, koska juuri tätä aspektia (esimerkiksi loistavaa tekniikkaa) kollegat haluavatkin nähdä ja sitä he parhaiten ymmärtävät ja osaavat arvostaa.

Kyseinen esiintyjä tietää itsekin olevansa pitkällä omalla alallaan. Hän on myös antanut paljon päästäkseen pisteeseen missä hän on. Mutta jos maallikkoyleisöltä kysytään, he pitävät ensimmäistä esiintyjää parempana, koska hän pääsi lähemmäs yleisöä ja kosketti heitä syvemmin.

Tällaisissa tapauksissa voi helposti syntyä väärin ymmärrettyjä taiteilijoita. Voi myös syntyä katkeria taiteilijoita. He tietävät olevansa alansa parhaimmistoa, mutta silti he eivät saa samanlaista mainetta ja kunniaa suuren yleisön silmissä kuin yleisön rakastamat kollegat.

Mikä sitten on oikea tapa?

Muistan kun itse aloitin ammattimaisen esiintymisen 90-luvun puolivälissä. Halusin silloin alussa tehdä mitä mahdottomampia temppuja. Halusin hämmästyttää yleisöä sekä antaa heille taikuuden kokemuksen. Halusin lukea ajatuksia, ennustaa tulevia tapahtumia ym. ihmeellistä.

Pikkuhiljaa huomasin, että tämä tie ei omalla kohdallani johtanut pitkälle. Saatoin kyllä saada yleisön ihmettelemään, miten joku temppu oli mahdollinen, mutta huomasin usein, kun esiinnyin maallikkoyleisölle, että kaikkia tällainen temppuilu ei koskettanut. Se oli minun tapani lähestyä taikuutta ja tätä alaa, mutta jotta saisin yleisön oikeasti pitämään nauttimaan esityksistäni, minun piti esiintyä niin että sain koko yleisön mukaan, eikä vain osaa siitä.

Alkoi pitkä koulutusjakso, jossa etsin vastauksia, kokeilin kaikkea, katsoin toisia esiintyjiä ja mietin mikä heidän esityksessään oli hyvää ja miksi jostain pidettiin ja toisesta taas ei. Kävin taikurikongresseissa ympäri maailmaa, luin paljon ja tutkin paljon.

Koitin mahdollisimman tarkkaan ymmärtää mikä on hyvä taikaesitys katsojan silmissä. Tässä voi helposti ajatella, että tällainen esiintyjä ei ole oma itsensä vaan koittaa vaan kosiskella yleisöä ja saada sitä kautta hyväksynnän. Itse näen asian päinvastoin: tässä hylätään omat kapeat näkemykset ja omat preferenssit ja lähestytään kokonaan toista kautta. Haluan nimenomaan antaa yleisölle parhaan mahdollisen kokemuksen ja siihen ei pääse, ellei parhaalla mahdollisella tavalla ymmärrä esitystä katsojan kannalta.

Yhteenveto

Kukaan ei voi sanoa, että se mitä tein olisi oikein tai että joku toinen tapa olisi väärin. On olemassa paljon ns. ”marginaalimusiikkia” mitä vain harvat kuuntelevat, mutta sille on kuitenkin yleisönsä. Samalla tavalla on olemassa erilaisia taikureita ja esiintyjiä. Kaikki on kiinni siitä mitä itse haluaa ja minne pyrkii. Toinen määräävä tekijä nykymaailmassa on taloudellinen tilanne. Jokaisen pitää leipänsä ansaita, mutta jotkut tyytyvät vähempään ja pitävät kiinni ideologiastaan. Tämä on hyvin kunnioitettava ja jopa uhrautuva asenne. Itse heitin aikoinaan kaikki omat preferenssit romukuoppaan ja lähdin rakentamaan taikurinrooliani uudesta näkökulmasta.



14 Marraskuuta, 2016



taikuri Kim Wist

Taikuutta ilmaiseksi?

Olen toiminut ammattitaikurina jo yli 20 vuotta. Niin kuin joka alalla, oppirahat pitää aina maksaa, ja itselleni tämä prosessi oli aikoinaan erityisen haasteellinen, ehkä siksi, että teen taikuutta hyvin laajalla skaalalla sekä kaikille mahdollisille kohderyhmille; yrityksille, aikuisille, lapsille, koko perheen tilaisuuksissa, lavataikuutta, lähitaikuutta ja erilaisia räätälöityjä ohjelmakokonaisuuksia.

Silloin tällöin kohtaa ihmisiä jotka eivät ymmärrä esiintyjiä ammattikuntana. Vähän aikaa sitten minuun otti yhteyttä eräs toimittaja (jonka luulisi ammattinsa puolesta olevan informoitu laajasti ja tuntevan tätäkin alaa) ja pyysi tarjousta taikanäytöksestä hänen omilla merkkipäivillä. Lähetin hänelle tarjouksen ohjelmasta, johon hän vihaisesti vastasi suurin piirtein tähän malliin; xxx euroa puolen tunnin työstä? Kylläpä on suolainen tuntihinta! Kiitos, mutta ei kiitos!

Toimittaja siis kuvitteli, että esiintyjän keikkatyö on verrattavissa tavalliseen tuntityöhön! Vastasin ystävällisesti hänelle, että tätä työtä ei tehdä joka päivä ja laskutus ei perustu tuntitaksaan vaan keikkataksaan. Se harjoittelu, tutkiminen, opiskelu, pitkäjänteisyys ja vuosien työ minkä on laittanut päästäkseen siihen pisteeseen missä on, sisältyy myös tuohon keikkahintaan. Puhumattakaan siitä riskistä minkä ammattiesiintyjä elämässään ottaa, kun päättää ryhtyä tälle alalle, jossa vain harvat pärjäävät.

Toimittaja ei koskaan vastannut, mutta kuvittelen vastaukseni loukanneen häntä, koska hänellä oli jo valmiiksi vahva ennakkoasenne ja ajatteli tietävänsä, miten tämä asiaa menee.

Tule esiintymään, saat näkyvyyttä

Toinen tapaus sattui myös vähän aikaa sitten ja oli huomattavasti huvittavampi. Eräs ravintola lähetti minulle suunnilleen tällaisen viestin sivustoni kautta;

Hei taikuri! Me järjestämme ravintolassamme laajalle asiakaskunnallemme perhepäivän xx.xx.2016 ja ajattelimme jos sinua kiinnostaisi tulla esiintymään. Parhaiten varmasti toimisi lähitaikuus esim. 12-15 välisenä aikana. Vastineeksi tarjoamme näkyvyyttä sekä paljon kontakteja, joiden kautta saat varmasti lisäkeikkaa.

Tämä on toinen räikeä esimerkki, miten esiintyjiä yritetään käyttää hyväksi. Ei tarjota mitään korvausta, mutta ajatellaan että taikuri on varmaan tyytyväinen, kun pääsee keikalle ja saa siitä vähän näkyvyyttä ja me saamme ilmaisen ohjelman.

Yleensä vastaan aina kohteliaasti, selittäen tilanteen sekä tarjoten palveluitani tietyllä summalla heidän tilaisuuteen. Lopputulema on kuitenkin aina sama, lyhyt vastaus heiltä missä heillä ei joko ole budjettia tai sitten etsivät nuorempaa taikuria esiintymään joka haluaa kokemusta ja näkyvyyttä.

Omilla sivuillani, jonka kautta nämä yhteydenotot aina tulevat, kerrotaan kuitenkin selvästi, miten kauan olen ollut alalla ja että olen ammattilainen, joten selitys ei ole ihan uskottava.

Tässä tapauksessa päätin lähettää vähän erilaisen vastauksen, jonka tarkoituksena oli herättää kysyjä esimerkin avulla tajuamaan tilanne.

Siispä vastasin näin;

Hei xxx, kiitos paljon kiinnostuksesta lähitaikuutta kohtaan ravintolanne perhepäivillä xx.xx.2016. Kuulostaa oikein hauskalle idealle ja tulen mielelläni esiintymään. Taikuri varmasti piristää tunnelmaa ja tuo lisämaustetta tapahtumaanne!
En myöskään tarvitse tästä mitään korvausta, mutta tehdäänkö vastavuoroisesti niin, että minä teen teille tämän esiintymisen ja sitten sovitaan, että tiettynä tulevana ajankohtana tuon 10 hengen seurueen teidän ravintolaan syömään? Käymme tietyn porukan kanssa eri ravintoloissa syömässä muutamana päivänä vuosittain ja nyt tulisimme teille. Te saisitte siitä näkyvyyttä, varmasti myös uusia asiakkaita sekä tunnettuutta.


Kerrothan pikaisesti miltä kuulostaa ja toivottavasti saamme tämän toteutumaan!

Yhteistyöterveisin Taikuri Kim Wist

Jostain syystä kyseinen ravintola ei vastannut tähän viestiin, joka kuitenkin mielestäni oli varsin kohtuullinen vastine heidän kyselyynsä...

Ihan lyhyt esitys riittää…

Kun saan keikkakyselyn, missä todetaan ”esityksen ei tarvitse olla pitkä, ihan lyhyt esitys riittäisi meille hyvin”, tiedän heti, että asiakkaan budjetti on aika pieni. Eikä siinä mitään, jos budjetti on pieni, niin sitten se on ja katsotaan miten asian kanssa tarjouksen lähettämisen jälkeen käy.

Pointti onkin lähinnä siinä, että hintaa mitoitetaan esityksen keston mukaan. Keikalle lähtemiseen ja sen tekemiseen liittyy niin paljon muutakin, mitä asiakas ei välttämättä tule ajatelleeksi. Näistä kaikista tekijöistä koostuu keikan hinnoittelu.

Juttelin vähän aikaa sitten erään kollegan kanssa - ammattitaikuri hänkin - joka puhuessamme sanoi, että kaikkein hankalin puoli monelle esiintyjälle on juuri keikalle lähteminen. Se vaatii yleensä koko päivän sovittamisen keikkaa varten, eikä oikein muuta voi sinä päivänä tehdä. Auton pakkaamisen, kaikkien välineiden tarkistamisen ym. rutiinit mitä kullakin on ennen keikalle lähtöä. Puhumattakaan keikkamatkan pituudesta ja matkasta takaisin kotiin!

Minulle on samantekevää, teenkö asiakkaalle 15 minuutin tai puolen tunnin esityksen. Siitä kaikesta muusta, asiakkaalle näkymättömästä osasta, joka keikan tekemiseen liittyy, sekä luonnollisesti loppukädessä itse esiintymisestä koostuu esityksen hinnoittelu.

Mutta poikkeuksiakin on. Jos minut tilataan tekemään lähitaikuutta esim. yritystilaisuuteen kahdeksi tai kolmeksi tunniksi, silloin työaika vaikuttaa hinnoitteluun.

Aloitin aikoinaan ammattimaisen esiintymisen juuri tekemällä lähitaikuutta. Tein sitä aluksi lähinnä eri ravintoloissa, joissa tällainen ohjelmanumero oli jotain uutta ja erikoista, mutta tein sitä useamman tunnin kerralla. Se on aika raskasta hommaa, koska lakkaamatta joutuu ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin ja antamaan itsestään parasta koko ajan.

Sain yleensä paljon keikkaa myytyä viikonlopuille, jolloin perheet tulivat ravintoloihin syömään. Silloin keittiön kiireiden takia ruuan odotusaika oli usein pitkä ja kun taikuri kävi siinä vaiheessa pöydässä esiintymässä, asiakkaiden odotusaika meni mukavasti. Muutenkin sillä oli lisäarvoa monelle ravintolalle, joten minulla ei ollut vaikeuksia näillä perusteilla saada myytyä keikkaa itselleni. Tällä tavalla työllistin itseni monen vuoden ajan urani alkuvaiheessa. Sieltä tuli myös hurjasti tärkeätä kenttäkokemusta, mitä ei millään muuten saa, vaikka kuinka paljon kotona harjoittelisi.


Epärehelliset keikkamyyjät

Tällä alalla näkee joskus myös keikkamyyjiä, jotka koittavat samoin perustein saada hieman kokemattomampia esiintyjiä esiintymään ilmaiseksi. He selittävät, että artisti saisi paljon asiakkaita, nimeä ja näkyvyyttä itselleen, jos tekisivät tämän yhden keikan ilmaiseksi. Sitten jos kaikki menisi hyvin, keikkamyyjä tekisi paljon yhteistyötä hänen kanssaan tulevaisuudessa.

Tällaiset kyselyt osoittavat täydellistä epäkunnioitusta esiintyjiä kohtaan. Lisäksi, jos tämä on lähtökohta yhteistyölle, olkoon se sitten ravintolan tai keikkamyyjän kanssa, mitä voi odottaa tulevaisuudelta?

Mutta niin kuin alussa sanoin, oppirahat on maksettava. Ehkä jokaisen, joka tosissaan pyrkii tälle alalle, on muutama tällainen keikka uransa alkuvaiheessa tehtävä. Itse tein 90-luvulla varmaan 10 keikkaa yhden erittäin epärehellisen keikkamyyjän kanssa. Hänen piti saada taikuri erääseen kokoonpanoon, joka esiintyi kouluilla ympäri etelä suomea. Kaikki kuulosti hyvälle, koska hänellä oli monta keikkaa myytynä ja kaikki oli valmista. Sovittiin hinnat ja lähdin tekemään näitä keikkoja. Hän maksoi ehkä yhden tai kaksi keikkapalkkiota, loput hän jätti pystyyn. Kaiken hän teki täysin harkiten, eikä hänellä ollut aikomustakaan maksaa. Meitä oli muutama artisti, jotka jouduimme hänen kanssaan tekemisiin ja tarina oli aina sama, kunnes sana kiiri tarpeeksi ja kukaan ei enää suostunut tekemään hänen kanssaan yhteistyötä. Minun käy sääliksi tällaisia ihmisiä, mutta heidän vaikuttimien ja syiden pohtiminen kuuluu toiseen artikkeliin.

Suurin osa vähänkään pidempään alalla olevista keikkamyyjistä ja agenteista ovat kuitenkin rehellisiä. Pakko ollakin, jos haluavat pysyä alalla, koska suomi on aika pieni maa. Myös suurin osa mallikoista, jotka käyttävät esiintyjiä juhlissaan ovat valmiita maksamaan artistipalveluista ja ymmärtävät asian perusteet. Tästä on hyvä jatkaa!