taikuriblogi

Miten oppia taikuriksi?

Mitä taikurin ura vaatii ja miten voi oppia taikuriksi ja esiintyväksi ammattilaiseksi?

Ensiksi täytyy todeta, että tie esiintyväksi artistiksi, tässä tapauksessa taikuriksi, on usein aika pitkä ja vaatii jonkin verran erityistaitoja sekä lahjakkuutta. Ilman edellä mainittuja edellytyksiä se on tietenkin myös mahdollista, mutta silloin on harjoiteltava todella suuria määriä. On myös uskallettava olla esillä, on osattava myydä omia palveluitaan ja ennen kaikkea on oltava rohkea.

En itse nimittäin ihan allekirjoita väitettä; opiskele ensin itsellesi kunnon ammatti ja sitten voit halutessasi ryhtyä esiintyväksi taiteilijaksi. Mehän tiedämme, että nuorena into on palava, eikä nuori yleensä ajattele asioita pitkälle tulevaisuuteen, vaan elää hetkessä. Jos nuorena innostuu taikuudesta, haaveilee taikurin urasta ja tekevän siitä itselleen ammatin, vanhemmat kyllä useimmissa tapauksissa muistuttavat miten epävarma tämä tie on. Parempi siis ensin opiskella, jotta on hyvät paperit ja tutkinto - ehkä valmis työpaikka ja sitten miettiä asiaa uudestaan.

Ikävä kyllä silloin saattaa olla jo liian myöhäistä! Taikuri tarvitsee käsien herkkyyttä, mikä jo 20-30 vuoden iässä alkaa pikkuhiljaa häviämään. Myös uuden oppiminen on parasta vähän yli 10 vuoden ikäisenä.

Mutta vaikka alkaakin harjoittelemaan vähän myöhemmin, uskon että ihminen saavuttaa sen mitä todella haluaa ja saa sen minkä edestä on valmis tekemään paljon töitä. Jos jonkun asian edestä tekee paljon työtä ja antaa itsensä sille, usein onnikin on myötä; sitä tapaa oikeita ihmisiä, kohtaa tilanteita jotka auttavat uralla eteenpäin. Lisäksi olemme aidosti onnellisia vasta sitten kun teemme sellaista työtä mitä oikeasti haluamme tehdä. Silloin emme tee työtä vain rahan takia, joka - kuten kaikki tietävät, voi olla todella kuluttavaa, vaan teemme työmme myös intohimosta ja nautimme työstämme. Silloin siitä mitä tekee, voi tulla jotain paljon enemmän ja se voi koskettaa monia ihmisiä syvällä ja inspiroivalla tavalla. Jos sen sijaan jaamme huomiomme kahtaalle, eli opiskelemme ja siinä sivussa teemme taikuutta, saattaa käydä niin, että kumpikin kärsii.

Oma vakaa näkemykseni on, että metsä vastaa miten sinne huudetaan, me saamme sen mitä ansaitsemme ja rohkeus palkitaan aina!

Jos nuori ihminen haluaa esimerkiksi intohimoisesti harrastaa musiikkia, on hyvin todennäköistä, että hänellä on musiikillisia lahjoja. Opiskeltuaan alaa ja tehtyään tarpeeksi töitä instrumenttinsa kanssa, hän voi hyvinkin alkaa tekemään musiikkia työkseen. Silloin tällä henkilöllä on selkeää halua ilmentää itseään musiikin kautta. Samoin jos haluaa ryhtyä taikuriksi, silloin sitä omaa varmaankin luontaisia esiintymisen, sekä käden taitoja. Niitä nimittäin tällä alalla tarvitaan ja sen lisäksi tietenkin paljon harjoitusta.

Oppiminen

Asiat opitaan aina alussa matkimisen kautta. Taikuri esittää tempun TV:ssä tai YouTubessa ja koitamme tehdä perässä. Tietenkin ensin pitää tietää tempun salaisuus ja tekniikka, mutta onneksi löytyy paljon opetusvideoita mistä helpompia temppuja voi oppia. Sitten tuleekin ensimmäisen tulikasteen paikka, kun esitämme opetellun tempun tai temput yleisölle/ystäville ensimmäistä kertaa. Näin aloittelija ottaa ensi askeleet ja kehittyy, huomaa omat vahvuudet sekä heikkoudet ja silloin hän myös hyvin luonnollisella tavalla törmää ensimmäisen isoon kysymykseen ja haasteeseen; ovatko eteen tulevat esteet niin suuria, että tuntuu mahdottomalta ylittää ne, vai ovatko ne vain pakollisia etappeja, jotka saavat hänet yhä enemmän harjoittelemaan ja yrittämään? Jos vastaus on jälkimmäinen, on kaikki hyvin ja tie on auki kohti seuraavia askelia. Usein kun aloitellaan mitä tahansa uraa, meillä on myös joku saman alan idoli, jota seuraamme ja haluamme olla hänen kaltainen. Alamme ehkä alitajuisesti opettelemaan idolimme maneereita ja esiintymistyyliä. Alamme alussa ehkä jopa matkimaan hänen ohjelmistoa. Se on hyvä ja täysin luonnollinen kehityskulku alussa. Vasta myöhemmin tulee vaihe, kun haluamme yksilöityä ja tehdä omanlaista taikuutta.

Oma tieni

Itse innostuin alasta 13 vuotiaana kun naapurin kaveri oli saanut jostain ruotsalaisen taikurikirjan ja teki minulle pari ihan käsittämätöntä temppua. Naapuri ei ymmärtänyt taikuuden kultaista sääntöä ”älä koskaan paljasta tempun salaisuutta” ja paljasti temppujen salaisuudet heti ne tehtyään! Lisäksi hän lainasi kirjan minulle - jota en muuten koskaan palauttanut hänelle :) ja kirjan saatuani, taikuuden kipinä iski todella kovaa. Eipä aikaakaan, kun esiinnyin kotona perhejuhlissa, koulun juhlissa jne. Esillä oleminen oli pienestä pitäen tuntunut hyvälle, eikä se tuntunut yhtään vieraalta tai pelottavalta - päinvastoin nautin siitä suunnattomasti! Menin erääseen kykyjen etsintä kilpailuun ja tulin jaetulle ykkössijalle. Pääsin esiintymään Linnanmäelle ja pikkuhiljaa tietous osaamisestani kasvoi ihmisten parissa. Ostin kirjoja sekä videoita ja opettelin koko ajan lisää. Sitten tapasin alan muita harrastajia sekä ammattilaisia, joka oli tietysti luonnollinen kehityskulku.

Harjoittelu

Nuorena kun harjoittelin, halusin vaan oppia lisää ja haastavampia juttuja sekä päästä yhä syvemmälle taikuuden mystiseen ja kiehtovaan maailmaan. En harjoitellut ollakseni hyvä tai parempi kuin muut, vaan koska rakastin taikatemppuja, sen ympärillä olevaa maailmaa ja temppujen tekniikoita. Salaisuudet olivat myös todella mielenkiintoisia. Temppujen salaisuudet ovat nimittäin usein uskomattoman nerokkaita! Harjoittelu siis jatkui ja sisällä oli palo taikuutta kohtaan ja se paloi isolla liekillä. Eipä aikaakaan, kun opin tärkeimmät perustekniikat ja pystyin keskittymään yhä hienompiin nyansseihin. Mutta esiintyjä ei ole esiintyjä, ennen kuin pääsee ihmisten eteen esiintymään. Joten tekniikan opiskelun jälkeen alkoi varsinainen pitkä työ mihin ihan tämän kirjoituksen alussa viittasin; esiintymisen opettelu ja siinä oman roolin hakeminen. Oman roolin hakeminen on niin laaja aihe, että kirjoitan siitä myöhemmin ihan erikseen. Vaikka tykkäsin esiintyä, enkä pelännyt sitä, oma taikashow oli siihen aikaan kuitenkin vielä kaukana todella viihdyttävästä esityksestä, mutta se oli jo silloin vakaa päämäärä mitä kohti koitin nousta.

Kävin ulkomailla taikurikongresseissa, katsoin tuhansia esityksiä eri taikureilta ja muiltakin viihdetaiteen ja esiintymisen aloilta ja mietin miten ja miksi joku artisti oli niin valloittava ja hyvä kuin oli. Hain ja etsin omaa tyyliä ja mikä sopisi minulle. Tein karkeita virheitä ja koin monia epäonnistumisia. Mutta juuri epäonnistumisten kautta opin! Ne kolhut, jotka satuttivat eniten, olivat myös parhaimpia läksyjä! Oli oltava rohkea ja uskallettava laittaa itsensä peliin, kävi miten kävi! Näin sain pikkuhiljaa onnistumisten ja epäonnistumisten kautta rakennettua esitykseni sellaiselle tasolle, että kun ihmiset näkivät sen, he halusivat nähdä sen uudestaan, tai tilata oman juhlansa vetonaulaksi. Ja vain jos artistilla on sellainen esitys, joka on niin hyvä, että yleisö haluaa nähdä sen uudestaan ja siitä puhutaan ja kehutaan, se tuottaa lisää ja lisää esiintymisiä. Silloin vasta sitä tulee esiintymisen ammattilaiseksi, mutta silti minusta tuntuu, että oppiminen ei lopu tällä alalla koskaan.

takaisin blogisivulle