Blogikirjoituksia


Tällä sivulla kirjoitus "esiintyjän roolihahmo",
muut blogikirjoitukset listattuina linkeissä alla:



nuori taikuri

Esiintyjän roolihahmo

Hahmo on tärkeä esiintyjälle. Olemme tietenkin kuulleet lauseen "ole oma itsesi" kun esiinnyt, mutta niin kuin jo aikaisemmin toisessa blogissa olen sanonut, se ei ihan samalla tavalla päde esiintyjiin. Riippuu tietenkin minkä tyylistä viihdettä ollaan tekemässä, mutta varsinkin lavataiteen puolella on erittäin tärkeätä olla uskottava ja kestävä roolihahmo - puhumattakaan elokuvista. Se että hahmo on uskottava, on aika itsestään selvä toteamus, mutta mitä termi "kestävä" tässä yhteydessä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että hahmo ei hajoa, rakoile tai muutu esityksen aikana, vaan pysyy ehjänä sekä kokonaisena alusta loppuun. Yleisö nimittäin samaistuu esiintyjään ja jos roolihahmo rakoilee, myös yleisön mukana olo rakoilee - sitähän ei tietenkään haluta.

Miksi roolihahmo?

Ensimmäiseksi tärkein kysymys: miksi on tärkeää, että esiintyjällä on roolihahmo? Tämä onkin aika monisyinen kysymys ja uskoisin, että tähän on monta eri vastausta. Näen asian näin: Tanssija esiintyy tanssin kautta. Muusikko instrumenttinsa kautta. Jonglööri välineiden ja tekniikkansa kautta. Koomikko juttujensa kautta jne. Mutta jokainen esiintyjä hyötyy roolihahmosta paljon, koska se tuo yhden elementin tai ulottuvuuden lisää esiintymiseen ja vie esitystä kohti parempaa kokonaisuutta. Roolihahmo on esiintyjän "itse" joka on helposti tunnistettava ja johon yleisö voi helposti samaistua. Kun hahmo toimii, yleisön on helppo olla mukana ja se ruokkii itse itseään. Ajatellaan vaikka koomikkoa, joka on hyvin hauska ja lisäksi hänellä on roolihahmo. Hyvä esimerkki voisi olla vaikka Ismo Leikola. Hänellä on helposti tunnistettava hahmo, joka on iso osa hänen esitystään ja joka korostaa hänen juttujaan. Olemme ehkä tottuneet näkemään hänet eri medioissa ja tiedämme heti mistä on kyse, kun hän avaa suunsa, mutta harva tulee ajatelleeksi, että hän on saattanut tehdä ison työn roolihahmonsa kanssa, ennen kuin jutut ja kokonaisuus hänen osaltaan alkoi toimia. Hahmo onkin se osa esitystä, joka harvoin saa mitään tunnustusta - paitsi niiltä, jotka ovat itsekin saman tien kulkeneet ja osaavat sitä siksi arvostaa. Maallikko sanoisi: no sellainen hän vain on... mutta asia ei ole noin! Oikein olisi sanoa; sellaisen roolin hän itselleen valitsi ja sellaisen hahmon hän on harjoituksen sekä kokemuksen kautta luonut. Itse esiinnyn taikurina ja olen rakentanut kaikkiin eri esityksiin roolihahmon. Hyvänä esimerkkinä, lapsille esiintyessä, roolihahmo on kaiken A ja O. Hain itse juuri tätä hahmoa kauan, kunnes melkein sattumalta törmäsin siihen kesken oman esiintymisen. Löysin siis jotain mikä toimi ja mitä kohden olin pikkuhiljaa pyrkinyt, mutta myös kasvanut. Hahmoa ja oikeaa tapaa tehdä hyvä esitys oli etsitty kauan. Tuon kokemuksen jälkeen aloin luomaan sitä tietoisesti ja kehitin sitä pidemmälle. Jos lapset kokevat taikurin olevan hauska ja turvallinen hahmo, joka antaa esim. lasten tietää ja osata enemmän kuin hän itse, lapset osallistuvat esitykseen aivan eri intensiteetillä. He suorastaan syövät esiintyjän suihinsa! Ja silloin tietää, että roolihahmo toimii ja hyväksytään. Silloin esityksessä on kysymys paljon enemmästä kuin taikatempuista tai taikurista. Sitten kun esiinnyn aikuisyleisölle, minulla on erilainen roolihahmo, mutta se on aivan yhtä tärkeässä osassa kuin lastenesityksessä – se on vain erilainen ja sen logiikka on toinen.

Esiintyjän maneerit

Kun katsomme eri esiintyjiä, suurimmalla osalla on esiintyjän maneereita, jotka ovat hyvin tunnistettavia. Ne ovat ns. hyväksi havaittuja kehonkieliä, jotka asettavat esiintyjän rooliinsa ja joista myös yleisö nopeasti huomaa mistä on kyse. Koomikoilla on maneerinsa, taikureilla on omat ja laulajilla omansa. Sitten on vielä maneereita, jotka vielä globaalimpia, ikään kuin esiintyjille ihmiskunnan historian aikana sisään syöpyneitä. Maneereista haluan mainita siksi, että on tärkeää, ettei niistä tule ylikorostuneita, mutta myös siksi, että maneerit ovat osa roolihahmoa ja tämä on tärkeä tiedostaa.

Esiintyjän epävarmuus

Esiintyminen yleisön edessä julkisesti on monista kauhistuttavaa. Kysehän on klassisesta tilanteesta, jossa hyvin tuttu tunne "mitä muut minusta ajattelevat" nousee potenssiin kymmenen. Ajatukset kuten "mitä voin sanoa”, ”miltä näytän”, ”enhän mokaa itseäni”, tai ”kaikki huomaavat, että olen hermostunut” jne. nousevat pinnalle ja saavat meidät kauhun valtaan. Mutta tietenkin on niitäkin, joille esillä olo on luontevampaa ja jotka jopa nauttivat siitä. Suurin osa ihmisistä ei ole esiintyjiä, mutta jotkut meistä ovat taas luotuja siihen. Mutta jos on tahtoa, niin esiintyminen on opittavissa, vaikka tuntuisikin alussa hataralta. Sivumennen sanoen, tämä on asia mikä kannattaisi jo kaikissa oppilaitoksissa huomioida mahdollisimman aikaisin, niin lasta voi kannustaa oikeaan ja hänelle luonnolliseen suuntaan. Enkä tarkoita vaan esiintymistä vaan kaikenlaisten lahjakkuuksien tunnistamista.

Pelon voittaminen

Me tiedämme siis, että moni pelkää esillä oloa, mutta esiintymispelon voi voittaa - niin kuin voi voittaa kaikki muutkin pelot. Se mikä siinä on kauhistuttavaa on, että pelon voittaa vain kohtaamalla sen. Pelon kohtaaminen ei ole ihan itsestään selvä juttu, mutta palataan siihen kohta tarkemmin. Eli esiintymispelon kohdalla tämä tarkoittaa, että pitää esiintyä ja olla esillä, mennä lavalle sekä esiintymistilanteisiin ja uskaltaa olla ihmisten edessä, vaikka samalla pelkää. Olen kuullut joidenkin ammatikseen esiintyvien artistien suusta, että he pelkäävät yhä ennen jokaista esiintymistä, vaikka ovat esiintyneet koko elämänsä. Sanoisin, että he eivät siinä tapauksessa ole aidosti kohdanneet pelkoaan silmästä silmään, vaan rakentaneet jonkinlaisen psykologisen suojamuurin, jonka takaa he aina esiintyvät ja se pitää pelon yhä paikallaan. Pelko nimittäin voitetaan, kun se kohdataan silmästä silmään - tiedän, koska olen sen itse kokenut. Pelkohan ei ole muuta kuin tunne, tosin hyvin ikävä, eristävä ja negatiivinen tunne. Se on mörkö jota emme uskalla kohdata ja juuri siitä, ettei sitä uskalleta kohdata, se saa voimansa. Sitä voi kuvata monin sanoin, mutta se mitä kuvataan ei ole itse asia, joten selitykset eivät auta tässä, vaan ihmisen pitää kulkea pelon käytävän läpi, rohkeasti ilman suojausta ja kohdattava se sellaisenaan. On nähtävä mitä se on, mitä se tekee ja miten se toimii. Itse asiassa tuo prosessi on hyvin mielenkiintoinen! Siinähän oppii tuntemaan uusia asioita ja itseään sekä vapauttaa lopulta suuren määrän energiaa joka pelko piti vangittuna.

Hahmon luominen

Kaikki edellä mainitut asiat ovat osa esiintyjän tietä ja tärkeitä osasia itsessään, mutta nyt takaisin pääaiheeseen, eli roolihahmon luomiseen. Voisi tässä vaiheessa esittää uudestaan, hieman eri näkökulmasta, artikkelin alkupään kysymyksen; pitääkö roolihahmo luoda, vai onko ehkä niin, että se tulee esiintyjälle itsestään? Uskoisin vastauksen olevan jossain välimaastossa. Roolihahmo pitää tietoisesti luoda, eli se pitää valita, miettiä ja harjoitella kunnolla, mutta se asettuu ja löytyy myös tekemällä, eli esiintymällä. Itselläni oli alussa vaikea löytää oma toimiva hahmo lavalle. Lähitaikuudessa taas olin kuin kala vedessä, mutta kun esiinnyin taikurina lavalla, tilanne oli toinen. Esiinnyin pitkälti temput edellä, eli koitin tehdä taikatemppuja, jotka itsessään olivat niin hämmästyttäviä ja hyviä, että minun ei tarvinnut paljoa enempää tehdä. Roolihahmoni oli siis tässä alkuvaiheessa yksinkertaisesti ”taikuri”. Hyvä niin, mutta aika nopeasti huomasin, että kaikkein tärkein elementti esiintyessä on esiintyjä sekä juuri esiintyminen, eli ei se mitä esitetään, vaan miten se esitetään. Vanha kuultu sanonta: ei temppu vaan miten se tehdään, osoittautui ainakin itseni kohdalla todeksi.

Kaikki mitä esiintyjä on lavalla, välittyy yleisölle. Jos esiintyjä on hermostunut, se välittyy ja samalla tavalla vapautuneisuus ja ilo välittyy. Jokaisen esiintyjän tulee tietää, että hänellä on tietynlainen vastuu; hän antaa jotain yleisölle ja hänen tulee kysyä sekä syvällisesti pohtia mitä se on, mitä hän esiintyjänä haluaa antaa? Koen vahvasti, että esiintyjä ei todellakaan ole ottamassa mitään vaan nimenomaan antamassa. Kun sen oikein tekee, niin saa takaisin jotain, mutta se tulee ikään kuin hyvin tehdyn työn sivutuotteena.


takaisin blogisivulle