taikuriblogi

Liian hyvän esityksen ongelma

Voiko esitys olla liian hyvä? Ei kai se millään voi olla liian hyvä – sehän on vaan parempi mitä onnistuneempi esitys on, eikö niin? Mihin sitten otsikko viittaa? Tässä tarina:

Tein vähän aikaa sitten keikan, joka oli kaikilta osa-alueiltaan erittäin onnistunut. Kyseessä oli erään yrityksen juhla, jossa oli hyvä määrä vieraita ja yrityksen asiakkaita. Aluksi kiertelin yleisön seassa ja tein lähitaikuutta ja lopuksi tein kaikille yhteisen esityksen. Lähitaikuus sujui hienosti ja asetelma oli muutenkin hyvä, koska yleisön keskuudessa oli hyvä tunnelma. Tämä loi hyvän pohjan yhteisesitykselle, joka sitten menikin oikein loistavasti.

Minulla on korkea työmoraali: haluan aina antaa parasta ihan joka keikalla, mutta joskus tulee vastaan tilanteita missä olosuhteiden takia kaikki ei mene nappiin – tai ainakaan omasta mielestä tarpeeksi hyvin. Tällaiset keikat yleensä kuitenkin pelastavat vuosien varrella karttunut rutiini. Kun on ollut alalla jo yli 20 vuotta ja esiintynyt tuhansia kertoja, siitä tulee niin vahva rutiini, että huonoissakin olosuhteissa pystyy tekemään parastaan. Esiintymiseen tulee kokemuksen kautta vahvuutta, joka vie hyvään lopputulokseen.

Mutta joskus tulee iltoja, jolloin kaikki on kohdallaan; oma tunnelma on hyvä, yleisössä on hyvä ja yhtenäinen fiilis. Tuossa keikassa minkä tein, kaikki siis osui nappiin – yleisön reaktiot, oma tilannetaju ja oivalluskyky sekä hetkessä oleminen. Koko esitys oli yksi ehjä kokonaisuus – yleisö ja esiintyjä olivat yhtä.

Mikä voi olla ongelmana nappiin menneessä esityksessä?

Ensinnäkin näissä tilanteissa on aina egon sudenkuoppa: voi helposti alkaa kuvittelemaan olevansa todella hyvä ja mennä kotiin ego pulleana. Kaikki jotka ovat vähän enemmän esiintyneet tietävät mitä siitä seuraa; tulee samanlainen mahalasku ehkä jo seuraavalla keikalla ja sitten sattuu! Ne jotka eivät ota opikseen, voivat alkaa tässä vaiheessa syyttää yleisöä tai olosuhteita, koska ”olenhan minä niin hyvä, sehän nähtiin jo edellisellä keikalla”, tässä nyt vaan oli todella huono yleisö tms.

On tärkeätä oivaltaa, kun tulee tehtyä tosi hyvä esitys, että ei koskaan ole kyse pelkästään siitä miten hyvä esiintyjä on, vaan ennemminkin ”me olimme hyviä”. Esitys on kaksisuuntainen katu; esitystä ei ole ilman esiintyjää, muttei myöskään ilman yleisöä ja heidän vastaanottavuuttaan. Taikuri tai esiintyjä antaa parastaan - yleisö ottaa sen vastaan ja antaa sen aplodeina ja tunteena takaisin esiintyjälle. Näin esiintymistilanteen tunnelma kasvaa, elää ja liikkuu edestakaisin artistin ja yleisön välillä. Se saattaa kasvaa niin vahvaksi, että on ihan sama mitä sanoo tai tekee, niin se onnistuu. Nämä ovat niitä todella maagisia iltoja!

Jos tekee todella hyvän esityksen, ongelma voi myös olla siinä, että se saattaa kasata paineita ja odotuksia seuraaviin esityksiin! Tämä on tietenkin psykologinen ja henkilökohtainen asia, mutta uskon että monet esiintyjät tunnistavat ilmiön. Varsinkin jos sama tilaaja, jolle oli tehnyt huippuesityksen tilaa uudelleen. Siinä voi helposti tulla onnistumispaineita.

Mielestäni on paljon helpompi mennä esiintymään silloin kun ei aseta odotuksia itselleen. Eri asia on sitten aina pystyä olemaan psykologisesti siinä mielentilassa! Mutta kaiken oppii, jos todella vilpittömästi haluaa ja omaa oikean asenteen. Ratkaisu on nähdäkseni nöyryys ja yksinkertaisuus tämän monimutkaisen asian edessä. Olen sitä mieltä, että vain nöyrä esiintyjä voi olla oikeasti hyvä esiintyjä ja kestää kaikki ylä- ja alamäet mitä tähän ammattiin kuuluu. Yhdistelmä on vaikea, koska esiintyjän ammatin voisi sanoa olevan lähtökohtaisesti jopa egokeskeinen. Kukapa ei haluaisi tuntea sitä hyväksyntää mitä isolta yleisöltä saa? Se hivelee itsetuntoa ja sillä elää monta viikkoa eteenpäin. Mutta sen vastakohta on karmea – tulla yleisön torjumaksi ja epäonnistua monien silmissä. Sieltä itsensä ylös kaivaminen voi sekin viedä monta viikkoa.

Ideaali tilanne omasta mielestäni, olisi tehdä esityksiä, jotka ovat tasapainoisen hyviä ja johon asiakas on tyytyväinen. Eli siinä on varmaa laatua ammattilaiselta ja kaikki elementit kohdallaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tällainen esitys olisi asiakkaan ja katsojien silmissä erittäin hyvä. Jopa loistava esitys. Sen hyvyys tulee kokemuksesta ja rutiinista, niin kuin jo aikaisemmin totesin. Nämä keikat tuovat lisätilauksia ja esiintyjän ei tarvitse istua kotona miettimässä miksei häntä pyydetä keikalle.

Esimerkkejä huonoista esityksistä

Esiinnyin erään suuremman yrityksen tilaisuudessa pari vuotta sitten pikkujoulukaudella. Keikka oli erittäin hyvä ja sama asiakas tilasi uudestaan seuraavana vuonna. Ongelmana toisella kerralla oli, että esiintymispaikka oli muutettu ja lava laitettu yleisön näkökulmasta liian reunaan sekä liian kauas yleisöstä.

Toinen esiintyminen samalle asiakkaalle ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen, koska kontaktia ei saanut yleisöön samalla tavalla. Olisi paljon parempi, jos ensimmäinen esitys olisi ollut hyvä ja toinen erittäin hyvä! Mutta aina kaikki ei ole itsestä kiinni. Tein viime kesänä keikan erään vanhan ystäväni synttäreillä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja ennen keikan alkua fiilis oli hyvä. Tupa oli täynnä ja kaikki oli juuri siltä miltä pitikin. Mutta jostain syystä kaikki tapahtui sinä päivänä hieman väärin. Oli vääriä ajoituksia kommenteissa ja vastauksissa yleisön heitoille. Huonoja avustaja valintoja ym. Tämä esitys ei noussut siivilleen, niin kuin hyvä esitys tekee. Se muistutti lentokonetta joka ottaa nousukiidon, nousee ilmaan muttei pysy siellä ja tippuu alas. Sitten se nousee uudestaan mutta putoaa uudestaan…

Muutamat ihmiset tulivat keikan jälkeen kiittämään hyvästä esityksestä, mutta oma fiilis ei ollut korkealla. Tiesin hyvin, miten paljon parempi tämä keikka olisi voinut olla, jos se kone olisi edes vähän aikaa pysynyt ilmassa...

Esiintyjän vastuu

Esiintyjän työ, oli sitten kyseessä muusikko, taikuri, näyttelijä tai koomikko on vaativaa;

On joka kerta pystyttävä antamaan parastaan jopa epätäydellisissä olosuhteissa. On oltava supermies joka käänteessä ja pystyttävä vastaamaan maksavan asiakkaan odotuksiin. Näistä syistä monet esiintyjät ovat langenneet piristeisiin. Ilmiö on muusikkopiireissä hyvinkin tuttu, mutta varmasti monella muullakin esiintyjällä on vastaavia ongelmia. Täytyy olla valmis vastaamaan paineisiin mitä esiintyjän harteille laitetaan ja lisäksi pitää osata myös käsitellä hyvät ja huonot esiintymiset ja niiden jälkitunnelmat. Jos ei omaa hyvin vahvaa itsetuntoa sekä kykyä sukeltaa syvälle itseensä ja kirkastaa mielensä kaikesta kuonasta mitä sinne on kertynyt, voi äkkiä löytää itsensä myrskyävän mielen keskeltä. Silloin voi tulla mieleen, miten paljon helpompaa olisi tehdä ihan tavallista työtä kahdeksasta neljään. Mutta jos palaaminen tavalliseen työhön ei ole vaihtoehto, ratkaisua saatetaan etsiä jostain miestä vahvemmasta…

Pääseekö taikuri helpommalla?

Taikuri on toisaalta hieman erilaisessa roolissa kuin monet muut esiintyjät, koska on tilanteita missä riittää, että pystyy huijaamaan yleisöä tempuillaan. Taikurit saavat myös kunniaa yleisöltä, koska yleisö olettaa, että koska ei ymmärtänyt temppua minkä taikuri teki, tuon kaverin pitää olla kyvyiltään erinomainen. Näinhän ei kuitenkaan aina välttämättä ole, mutta sen taakse voi ainakin hetkellisesti piiloutua.

Pelkkä tempun salaisuus vie nimittäin jo aika pitkälle. Se luo sumun, minkä läpi yleisön kannalta ei ole niin tärkeää kuinka hyvä taikuri on esiintyjänä. Mutta jos yhdistää hyvän taikurin ja hyvän esiintyjän, se voi olla elämää isompi kokemus monelle maallikolle.